Silmänpaineen mittaus on erittäin tärkeää yli 40-vuotiaille, koska ikääntymisen myötä glaukooman riski kasvaa merkittävästi. Kohonnut silmänpaine on glaukooman tärkein riskitekijä, ja tauti kehittyy usein oireettomasti aiheuttaen peruuttamatonta näkövauriota. Säännöllinen silmänpaineen mittaus näöntarkastuksen yhteydessä mahdollistaa varhaisen havaitsemisen ja tehokkaan hoidon aloittamisen ennen vakavien näkövaurioiden syntymistä.

Mitä silmänpaine tarkoittaa ja miksi se muuttuu iän myötä?

Silmänpaine tarkoittaa silmämunan sisäistä painetta, joka syntyy kammionesteen tuotannon ja poistumisen tasapainosta. Normaali silmänpaine on 10-21 mmHg. Ikääntymisen myötä silmänesteen poistumisjärjestelmä toimii tehottomammin, mikä nostaa painetta.

Silmämunassa tuotetaan jatkuvasti kammionestettä, joka kiertää silmän etuosassa ja poistuu trabekelirakenteen kautta. Kun tämä poistumisjärjestelmä alkaa toimia huonommin, neste kertyy silmämunaan ja paine nousee. Ikääntyminen aiheuttaa muutoksia trabekelirakenteessa, mikä vaikeuttaa nesteen poistumista.

Myös silmälinssien paksuuntuminen iän myötä voi vaikuttaa nesteen virtaukseen silmässä. Lisäksi periytyvät tekijät vaikuttavat siihen, kuinka herkkä henkilö on silmänpaineen nousulle. Diabeteksen ja verenpainetaudin kaltaiset sairaudet voivat myös vaikuttaa silmänpaineeseen.

Miksi glaukooma uhkaa erityisesti yli 40-vuotiaita?

Glaukooman riski kasvaa iän myötä, koska silmänesteen poistumisjärjestelmä heikkenee ja silmänpaine nousee todennäköisemmin. Yli 40-vuotiailla glaukooma on yksi yleisimmistä sokeutumisen syistä, ja tauti kehittyy usein täysin oireettomasti vuosien ajan.

Glaukooma vaurioittaa näköhermoa asteittain, alkaen usein näkökentän reunoilta. Koska keskusnäkö säilyy pitkään normaalina, monet eivät huomaa taudin alkuvaiheita. Kun oireita alkaa ilmetä, näkövaurio on jo edennyt pitkälle ja on peruuttamaton.

Perinnölliset tekijät lisäävät riskiä merkittävästi. Jos suvussa on glaukoomaa, riski sairastua on moninkertainen. Myös etninen tausta vaikuttaa – afrikkalaisperäisillä henkilöillä glaukooma on yleisempää ja kehittyy nuorempana.

Muita riskitekijöitä ovat korkea likinäköisyys, diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet sekä pitkäaikainen kortisonihoito. Näiden tekijöiden yhdistelmä iän kanssa tekee säännöllisestä seurannasta erittäin tärkeää.

Miten silmänpaineen mittaus tapahtuu ja kuinka usein sitä pitäisi tehdä?

Silmänpaineen mittaus tapahtuu usealla eri menetelmällä, joista yleisin on tonometria. Mittaus on nopea ja kivuton toimenpide, joka kuuluu näöntarkastukseen yli 40-vuotiailla. Suositus on mitata silmänpaine vähintään kerran kahdessa vuodessa, riskihenkilöillä useammin.

Perinteisessä kontaktitonometriassa silmä puudutetaan tipalla ja mittalaitetta kosketellaan kevyesti sarveiskalvoon. Nykyään käytetään paljon myös ilmapuhallukseen perustuvaa mittausta, joka ei vaadi puudutusta eikä kosketusta silmään.

Yli 40-vuotiaiden tulisi käydä silmätarkastuksessa kahden vuoden välein, jolloin silmänpaine mitataan rutiininomaisesti. Riskihenkilöillä, kuten glaukoomasuvuissa, diabeetikoilla tai korkeapaineisilla, mittausväli voi olla vuosi tai jopa puoli vuotta.

Välitöntä tutkimusta vaativia oireita ovat äkillinen silmäkipu, näön sumentuminen, sateenkaarirenkaiden näkeminen valojen ympärillä, pahoinvointi ja oksentelu. Nämä voivat viitata akuuttiin glaukoomakohtaukseen, joka vaatii välitöntä hoitoa.

Mitä tehdään, jos silmänpaine on koholla?

Kohonneen silmänpaineen havaitsemisen jälkeen tarvitaan lisätutkimuksia glaukooman diagnosoimiseksi. Näitä ovat OCT-kuvaus näköhermon arvioinnissa, näkökenttätutkimus ja silmänpohjan tarkka tutkiminen. Hoito aloitetaan yleensä silmätippahoitona, joka alentaa silmänpainetta tehokkaasti.

OCT-kuvaus antaa tarkan kuvan näköhermon kunnosta ja mahdollisista vaurioista. Näkökenttätutkimus paljastaa, onko näkökentässä jo puutosia, jotka viittaavat glaukoomavaurioon. Nämä tutkimukset toistamalla voidaan seurata taudin kehittymistä.

Silmätippahoito on glaukooman perushoito. Lääkkeet joko vähentävät silmänesteen tuotantoa tai parantavat sen poistumista. Hoito on yleensä elinikäistä ja vaatii säännöllistä seurantaa tehon varmistamiseksi.

Elämäntapamuutokset voivat tukea hoitoa. Säännöllinen liikunta alentaa silmänpainetta, mutta vältä päänalaisuusasentoja pitkiä aikoja. Tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholinkäyttö ovat tärkeitä. Myös riittävä uni ja stressin hallinta voivat vaikuttaa myönteisesti silmänpaineeseen.

Varhainen havaitseminen ja asianmukainen hoito mahdollistavat normaalin elämän glaukooman kanssa. Säännöllinen seuranta ja hoitomyöntyvyys ovat avainasemassa näön säilyttämisessä. Kun glaukooma todetaan ajoissa, näkövaurioiden eteneminen voidaan pysäyttää tehokkaasti. Tästä syystä yli 40-vuotiaiden on tärkeää huolehtia säännöllisistä silmätarkastuksista ja näönhuollosta kokonaisvaltaisesti.